5. joulukuuta 2013

Linnan Juhlat -juomapeli


Ajattelin että olis ihan kiva koittaa tätä.
Taitaa tulla kyl aika kiitettävään humalaan tämän seurauksena.

Linnan juhlat -juomapeli.
1. Ota huikka, kun selostaja mainitsee joko sanan "presidentti" tai "presidenttipari".
2. Ota huikka, kun selostaja mainitsee joko sanan "itsenäisyys", "kadetti", "veteraani" tai "Mannerheim-ristin ritari".
3. Ota huikka, kun selostaja mainitsee sanan "etikettivirhe", "kättelyvuoro" tai "asun/puvun suunnittelija".
4. Kun selostaja sanoo "Tätä hetkeä olemme odottaneet", niin juo niin kauan, kunnes tämä hetki päättyy.
5. Ota huikka, kun Hjallis (muutkin miehet kelpaavat) talloo seuralaisensa puvun laahukselle.
6. Kun selostamossa keskustellaan talouskriisin vaikutuksesta itsenäisyysjuhlaan, niin juo koko keskustelun ajan.
7. Ota huikka jokaisen sellaisen vieraan kohdalla, jota panisit.

BONUS: jos keskustelu selostamossa kääntyy Suomen lumeitsenäisyyteen EU:n jäsenmaana, tyhjennä koko pullo.

1. syyskuuta 2013

Septemper

En muista että olisin ikinä ennen tykännyt syksystä. Nyt musta tuntuu vähän erilaiselta.

Mulle kesä oli hyvin raskas. Töitä koko ajan. Lisäksi jouduin asumaan vanhempieni luona, oman asuntoni sijasta, koska työt olivat kotipaikkakunnallani jne. Se oli musta hyvin uuvuttavaa. Kaiken lisäksi omalla paikkakunnalla oli mies, jonka kanssa olisin halunnut viettää kesällä aikaa.

Kesässä oli hyvin vähän positiivisia asioita, ja sen takia odotinkin syksyä erityisen paljon, koska silloin tiesin että työt loppuvat (koulu alkaa), pääsen omaan tupaani, ja saan hoidettua mies-asiani kuntoon.

Suprise suprise, kaikki ei mennytkään ihan niinkuin kuvittelin, ja taidan nauttia pimenevistä illoista ihan yksinäni myös jatkossa.

Mutta silti tämä syksy tuntuu ihmeellisen vähän rasittavalta.
Odotan pimeneviä iltoja. Kävelyllä on mukava käydä kun on vähän kolea ilma, ja melko hämärää. Nämä Porin sillat näyttävä pimeydessä valoineen kovin kauniilta. Ja Porinsillalta näkee hianosti auringonlaskua.
Sohvalla on mukava köllötellä kun saa laittaa tunnelmavalaistusta kynttilöin ja "joulu"valoin.
TV-sarjat alkaa, se on mukavaa.

Tuntuu että tämän saman postauksen on blogiinsa tehnyt jokaine bloggaaja.

Olisin vain toivonut että mies olisi jaksanut odottaa minua. Ei tainnut jaksaa. Kummallista miten nopeasti niinkin voimakkaat tunteet voi miehellä kuolla. Ensin puhutaan vaikka kuinka pehmeitä ja ehdotellaan vakavaa parisuhdetta, sitten ei edes yhden tapaamisen järjestäminen onnistu. Tiedän että on väärin laittaa mies "odottamaan" kesäksi, mutta jotenkin toivoin että olisin ollut sen odotuksen arvoista. Ehkä jollekkin toiselle joskus olen. Ehkä se todellakin olin taas minä ja elämätilanteeni joka pilasi kaiken. Pyydän anteeksi itseltäni, ja pyytäisin sitä myös anteeksi mieheltä, jos häntä joskus saisin nähdä.
Beautiful fall

19. elokuuta 2013

Spring in Paris

Pariisin Kevät.
Lyriikat.
Tykkään.
Paljon.

28. heinäkuuta 2013

äääääää

Mulla on soinut nyt pari päivää päässä se Anna Puun Nuori Loiri-biisi. Kuulin sen varmaan perjantaina sairaalassa potilasta hoitaessani, ja siitä lähtien olen sitä hyräillyt.

Nii-in, olit kaikki mitä halusin, kaikki mitä tarvitsin
mutta minä olin sekaisin ja pilasin kaiken, kun mä kaikkea epäilin

Mua pelottaa ikinä tykätä kenestäkään koska olen ihan varma että itsekkin tulen pilaamaan kaikki hyvät parisuhteeni sekoilulla ja epäilyllä ja semmoisella yleisellä epäkivalla.

Kun tykkään kauheasti jostakin, niin musta tuntuu että kaikki aivosolut katoaisivat mun päästäni, ja musta tulee typerä nainen, joka ajattelee kuin kuka tahansa nainen.
Mainittakoon, että silloin kun en tykkää kenestäkään sillä hetkellä, olen hyvinkin järkevä ja fiksu ja rationaalinen ihminen.
Kaikki järki vaan unohtuu jonnekkin, kun tunteet tulevat sekottamaan pääni.
Ehkä se johtuu siitä, että mulle tulee kauhean haavoittuvainen olo kun olen jo sanonut pitäväni kamalan paljon siitä jostakin. Tuntuu että silloin se toinen voi murentaa mun elämän ihan parilla sanalla, että silloin se pitelee mua jossain köydessä, joka pitelee mua jossain korkealla. Ja sillä toisella on sakset.

16. heinäkuuta 2013

Kahestaan ON mukavampi nukkua

Tuli kummallinen tunne muuten tuossa viimeyönä.

En tiedä miksi luulin nukkuvani erään henkilön vieressä.

Semmoisen henkilön, joka sanoi välittävänsä musta ja joka haluais että oltais yhdessä.
Semmoisen henkilön, josta myös välitän ihan kaaauheesti, mutta jonka kanssa ei käytännön syistä voida olla nyt heti yhdessä. Mutta luultavasti ja toivottavasti myöhemnin tullaan olemaan. Näin ainakin siis toivon ja oletan.

Nukuin siis täällä syntymäkotini, 80 senttiä leveässä vuoteessani, ihan yksin, ja kun olin kääntämässä kylkeä, oli aivan 100% varma, että tämä henkilö olisi ollut siinä. Käännyin ja käännyin, ajattelin että "käännyn niin paljon että oon siinä iholla ihan kiinni".
No, eihän se mun vieressäni ollut. Käännyin lähes turvalleni, ja siinä vaiheessa havahdahduin hereille, armottomaan todellisuuteen. Ei, henkilö ei tosiaankaan nukkunut vieressäni, vaan jossain sadan kilometrin päässä omassa sängyssään.

Vitutti niiiiiin paljon.
Tuli ihan armoton ikäväkin.

Vituttaa vieläkin.
Ikävä vieläkin.

Kohta tulen takaisin.
Jaksatko odottaa?
40 päivää.
Sitten saat mut kokonaan.

:(

12. heinäkuuta 2013

Pelkään vanhuutta



...tai no, heti pitää otsikkoa korjata: en minä vanhuutta pelkää, vaan kaikkea mitä siittä seuraa. Sairauksia. Erityisesti muistisairauksia.

Pelkään että musta tulee vihannes. Semmonen, jolla on pitkäaikaispaikka jossain vuodeosastolla, missä mua syötetään ja vaipotetaan ja käännellään. En pysty enää puhumaan, ja ne vieraaat mitkä mua käy ehkä joskus kerran vuodessa katsomassa, käyvät säälistä ja velvollisuudentunnosta. En välttämättä edes ymmärrä puhetta, saati tunnista omia lapsiani. Päivän kohokohta on se, kun joku hoitajista älyää kääntää tyynyni toisinpäin.

En halua tollasta elämää.

Jos itse saisin päättää, kuolisin ihan mielelläni 75-vuotiaana jossakin onnettomuudessa. Suorilta jaloilta hautaan. Se sopisi mun tyyliini. Pitääkin alkaa elämään niin vaarallista elämää, että kuolen sitten tosiaan ennenkö olen vanha ja sairas.

living today but dreaming of tomorrow: November 2010

Toki, jos en mitään muistisairautta koskaan saisi, se olisi ihan tosi kivaa. Koska silloin voisi nauttia eläkkeistä, ja tehdä juttuja. Matkustella ehkä.  Ehkä matkustelu sitten vanhempana kiinnostaa muakin.
Näkis lastenlapset, ja vois kouluttaa niistä kunnon ituhippejä. Sais kertoa niille ajoista, jolloin autot eivät vielä leijuneet, ja jolloin suomalaisyhtiö teki kännyköitä. 

Untitled

Haluaisin olla semmonen hupsu mummu. En kutoisi välttämättä sukkia, tai leipoisi pullia. Olisin erilainen mummu. Menisin lastenlasteni kanssa baariin jne. Joo :) Kissoja mulla kyllä olisi, mutta en olisi crazycatlady, koska mulla olis niitä kissoja vaan korkeintaan neljä.

(1) love | Tumblr

Kaikista ihaninta olisi kun rakastaisin miestäni vielä kaikkien vuosienkin jälkeen. Olisipa miehenikin hupsu vanhus. Oltaisiin hupsuja yhdessä. Käytäisiin yhdessä elokuvissa ja festareilla ja konsterteissa. Mies olis mun paras kaveri, eikä oltais yhdessä vaan sen takia että ollaan niin totuttu toisiimme. Oikeesti rakastettais toisiamme jne.

Ja sitten kuoltaisiin molemmat yhdessä jossain benji-hyppyonnettomuudessa ennenkö ehditään sairasta dementioihin!!! JOOOOOOOOO

30. kesäkuuta 2013

Minkä pitäisi muuttua ollakseni onnellisempi?

Tarvitsisin pysyvän kodin


Tällähetkellä ravaan ees taas omalla kämpillä Porissa, ja porukoitten luona Pirkanmaalla.

Mun Porin kämppä on semmonen, että tiedän että tulen muuttamaan siitä pois vuoden sisällä, joten se ei tunnu kauhean pysyvältä. Se tuntuu semmoselta.. väliaikaiselta asunnolta. Viihdyn siellä kyllä, mutta semmonen kämppä olis kiva, mihin vois suhtautua sillain... sillain et siinä sit asuis pidemmänkin aikaa.

Jotenki ressaa tämmönen reissaaminen. Tuntuu etten asetu minnekkään.

Tämän kesänhän vietän 95% täällä kotonakotona Pirkanmaalla, porukoiden luona. Sain tältä paikkakunnalta ne työt, joten en pääse Poriin kauheen usein. Tää tuntu niinku olis joutunu ottaan takapakkia elämässä, kun piti taas tänne tulla pitkäksi aikaa.

Okei, mulla on kyllä semmonen fiilis, että ens lukuvuonna oon paljon enemmän Porissa kuin edellisellä lukukaudella. Viimeks lähin aika usein joka viikonloppu tänne porukoille, vähintään joka toinen viikko. Tulin tänne lähinnä porukoitten toiveesta, tai koska kavereitten kans oltiin suunniteltu jotain. Harvoin itteeni teki mieli tänne tulla, ilman mitään syytä.


Tarvitsisin rohkeutta (ihmissuhdejuttuihin)


Oon aina ollu sitä mieltä, että parisuhteessa pitäis puhua ihan vitusti kaikesta. Nyt oon taas vaarassa tuhota yhden lupaavan jutun sillain, etten puhu.

Siis. Mun pitäis olla vaan tarpeeks rohkee kysymään niitä tärkeitä kysymyksiä. "Mitä sä musta haluat?" tulee lähinnä päällimmäisenä mieleen, se pitäisi nytkin eräältä henkilöltä kysäistä. Mikähän siinä onkin niin vaikeeta.

Oon niin kyllästyny siihen, että juttu junnaa paikallaan, ilman että kumpikaan tietää mihin se on etenemässä. Siinä käy aina kuitenkin niin, että jätkä saa haluamansa (pillun :D), ja mä jään taas miettimään että mitähän vittua taas tapahtu. Oon väsyny olemaan semmonen muija joka ei vaadi mitään kunnioitusta. Tai sillain.

+ Mun pitäis laka olemasta näin epävarma. Mutta siihen se toinen osapuoli voi vaikuttaa aika suuresti...


Jutun kehittyminen suhteeksi


Siis se, että tämä juttu ja säätäminen muuttuisi seurustelusuhteeksi olisi aika toivottavaa. Mutta koska olen nynny, sitä tuskin ikinä tapahtuu ja näin taas kusen koko jutun. Olen kyllästynyt tähän että ensin on kauheasti lupaavia merkkejä ilmassa, mutta sitten kuitenkaan mitään ei tapahtu ja juttu kuolee puhumattomuuteen ja ujouteen. HUOH.


Kissa


Kyllä, tarvitsen kissan. Oon puhunu siitä jo niin kauan, suunnitellu kaiken valmiiksi. Kyllä nyt on jo korkea aika hommata se katti. Tai no ei nyt vielä. Sitten kun muutan isompaan asuntoon.


Varmistuminen siitä, että opiskelen oikeaa alaa


Musta tuntuu nyt vähän epävarmalta nää sairaanhoitajan hommat. En tiedä onko musta tähän. Niin paljon vastuuta, niin paljon semmosia isoja tärkeitä juttuja.

Mua ahdistaa se, että jos vaikka ens vuonna tulenkin siihen lopputulokseen, että tää nyt ollutkaan mun juttu, ja jätän tän koulun kesken... sitten oon tuhlannu tähän hyvän tovin elämästäni, jonka aikana olisin voinu tehdä vaikka mitä jännä.

Onko ketään muita jotka pohtii tälläsiä juttuja?
Yleensä oon ajatellu sillain et jos joku juttu vähänkin epäilyttää, sitä ei kannata tehdä. Oman logiikkani mukaan mun pitäis jättää tää koulu jo nyt, mutta jotenkin.... en vaan uskalla. Joutuisinko sitten muuttaan takas porukoille? Mitä sitten tekisin? Mitä sitten opiskelisin?

29. kesäkuuta 2013

Goals for 2013


Törmäsin tuohon Tumblrissa aamudataillessani. Ajattelin ensin reblogata tämän niinkuin itselleni muistutuksena, mutta sitten aloin miettimään. Mähän elän jo noin!!

Tee sitä, mikä tekee sut onnelliseksi. [ ] 
...mikähän tekee mut onnelliseks? Musiikki, koira, kaunis maisema?

Ole oma itsesi. [x]
No tämän kanssa en koe että mulla on koskaan ollut mitään vaikeuksia.. Kuka muukaan olisin?
Toisaalta, joskus mua pelottaa kun mietin, että mistä tiedän että olenko tällainen oikeasti? Luulen vaan että olen oma itteni, mutta todellisuudessa esitänkin jotain? Onko se mahdollista?

Lakkaa miellyttämästä muita. [x]
Jossakin vaiheessa, lukiossa, lakkasin tekemästä tätä. En enää välitä juurikaan siitä mitä muut ajattelee, elän vaan omaa elämääni :) Toki toisten ihmisten mielipide (joissakin asioissa) painaa, mutta en mä kauheen paljoo elämääni rajota toisten mielipiteiden mukaisiksi.

Unohda ne ketkä eivät välitä, [x]
ja pidä niistä kiinni jotka välittävät. [ ]
No tätä voisin toteuttaa kyllä vähän paremmin. Oon tosi huono pitämään ihmisiin yhteyttä :c Ja kun usein on vaikee tunnistaa näitä ihmisiä...

Tee enemmän sitä mitä rakastat. [x]
Jos mä löhöilisin vielä enemmän sohvalla pelaten GTA:ta, kattellen leffoja ja laiskotellen, en saisi elämässäni ikinä mitään aikaiseksi, homehtuisin tähän sohvaan kiinni ja kuolisin 50-v.

Pysy uskollisena itsellesi. [x]
Rakasta itseäsi. [x]
Mä oon itse itseni paras kaveri. Tai siltä musta tuntuu. Viihdyn itsekseni, joskus ehkä jopa vähän liiankin hyvin (okei, joskus on niitäkin päiviä että ahdistaa olla yksin mutta hngh). En oikein ymmärrä että mitä se tarkoittaa, miten olla epäuskollinen ittelleen?
Kyllä mä ittestäni tykkään, eikä mulla oo mitään itteeni vastaan :D

28. kesäkuuta 2013

Yksi elämäni suurimmista mysteereistä

Siis mitä tässä laulussa oikeesti lauletaan?? :D:DDDD

Kirjoitin nyt itse tähän lyriikat, joissa paikoitellen on hyvin vähän järkeä:

hei nystä tällelittää
SIIS HAUSKAA PÄIVÄÄ VAAN
..kun mennään Touhulaan

pälli jyyri tällätättää
JA HAUSKAA TEHTÄVÄÄ
..kun tänne Touhulaan

anna tuuliesi lentää
VAU, NE MITEN JOHTAA!
noto mulaa
TUUPPAA!

ystäviä sätsä ain
HAUSKAA AINA VAIN
..kun saavut Touhulaan

seikkailut sua odottaa
NE SINUT YLLÄTTÄÄ!
käy mukaan touhuttaan
..touhulaan

- - hauskaa päivää uus
JA ALKAA KOULU KUUS!
kun saavut touhulaan
ja päivän aloittaa

27. kesäkuuta 2013

Jännää pohdintaa taas

Kuvitelkaa, naiset.

Jos teillä olis tuore poikaystävä..
..joka olis kertonu ettei se voi saada lapsia..
..sä olisit ihan ok sen asian kanssa
..jätkää itteensä harmittais tieto siitä ettei se tulis koskaan saamaan lapsia.

Olisitte nuoria..
..kiksauttelisitte menemään ilman mitään ehkäisyä (koska what's the point?)
..eräänä päivänä huomaisit että ootkin raskaana..
..poikaystävä on aivan varma siitä, että oot pettäny sitä..
..et ole pettänyt..
..riitaannutte..
..Alat miettimään miten raskaus on mahdollista: "Pyhä henki? Jeesus II?"..
..et halua lasta, harkitsen oletetun Jeesus II:n abortoimista..
..lekuri tekee jotenki jotain tutkimuksia ja käy ilmi että sikiö on tosiaan siitetty poikaystäväsi toimesta..
..ja että se oli suuri ihme että poikaystäväs siittiöt pystyivät tähän suoritukseen..
.."wtf? Sun ei pitäny olla pystyvä tekemään lapsia!"..
..poikaystäväs ei voi uskoo asiaa todeksi..
..hänelle herää toivon kipinä omasta jälkikasvusta..
..tunnet kamalaa painetta koska tämä saattaa olla poikaystäväsi ainut mahdollisuus saada lapsi..


argh kuvitelkaa jos noin kävis.

26. kesäkuuta 2013

Asioita joita haluan tehdä ennen kuin olen liian vanha

Semmosia juttuja listasin mitä tosiaan haluaisin tehdä. Nää ei oo semmosia joidenka ihan välttämättä pitäis toteutua, nää on semmosia vaan et olispa kiva jos joskus tapahtuis. :) En ota paineita näiden "suorittamisesta", sillä elämähän ei ole suoritus. En oo välttämättä ajatellu näitä ihan loppuun asti, eikä mun tarviikkaan. Nää on semmosia päähänpistoja vaan, semmosia.. aivopieruja. Tai no ei kaikki ole, mutta dljgsdöljghösdfjghäösdfjlghsd

1. Festaroida

En ole vielä ikinä ollut festareilla, ja kohta tulee kiire senkin tehtävän suorittamisessa. Haluaisin vaikka vain päivänkin ajan kokea sen mudan ja saastan ja väenpaljouden, hyvän musiikin ja fiiliksen. Kyllä jokaisen suomalaisen nuoren kuuluisi ainakin kerran ne festarit kokea. Mieluusti useammatkin. Heh.
Tänä kesänä rahakaan ei olis ongelma, kun sitä kerrankin olisi!
Mutta ongelmana on se, että en tiedä onko mulla aikaa. Oon aikalailla koko ajan töissä. On aikamoinen sattumankauppa, jos työvuorojen tekijä on sattunu laittaan mulle kaksi vapaapäivää just jollekkin tietylle viikonlopulle.

2. Roadtrippailla


Tämän ja tuon edellisen jutun voisi helposti yhdistää. Ei se kyllä välttämätöntä ole, mutta helposti niin saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Jokatapauksessa... Paahtavan kuuma auto, hyvä seura, teltta, joku leirintäalue.. oudot uimarannat ja jäätelökioskit, kummalliset kesätapahtumat vieraissa kaupungeissa. Ne haluaisin kokea.
Ostaisin Suomen kartan, ja sitte ettisin sieltä jonku mukavan kuulosen kaupungin. Ei minkään liian ison, vaan sellasen... sopivan pikku kaupungin. Ja sit mentäis sinne.. tekeen jotain.
Jonku olis joku mies seurana niin se olis ihanaa.



3. Harrastaa autossa seksiä

Tämän voisi helposti yhdistää edelliseen. Se on varmasti hyvin epämukavaa, kun on niin ahdasta jne, mutta silti, pakko on sitä kokeilla joskus. Tulee kivaa.


4. Pyöräillä jonnekkin kauas

...Okei, jos motivaationi katoaa, enkä jaksa enää polkea, voisi sitä autollaki mennä jonnekkin kauas. Ajattelin että Tanskaan olisi mukava pyöräillä niinku Ruotsin kautta, ja sit tulla pois sieltä jollai laivalla, tai sit menee sieltä Saksan kautta, mut se on kyl jo aika kaukana jos vaan pelkällä pyörällä meinasin pärjätä.

5. Mennä Tanskaan

Jotenkin Tanskaan joka tapauksessa haluan mennä. En oikein tiedä miksi, jotenkin tunnen sen maan... jotenkin... läheiseksi. Jos uskoisin jälleensyntymiseen, olisin varmasti sitä mieltä että edellisessä elämässäni olin joku Tanskalainen.
Ei mulla kauheesti mitään muuta sellasta matkakuumetta oo... En haaveile mitään New Yorkista tai Lontoosta niinku kaikki muut... En tiedä mistä sekin johtuu sitten.

6. Maatila-unelma

Tämän toteutuminen ei ole mitenkään välttämätöntä. Mutta mulla on semmonen unelma omasta talosta, ja isosta tontista... Mulla olis sielä miehen lisäksi muita elukoita, vaikka niitä laamoja tai alpakoita. Ja kanoja, aaseja myös. Aww se olis ihanaa. ♥ Mutta se vaatii ehkä liikaa, joten ehkä tyydyn vain kerrostaloelämään kissan kanssa. Lol. :D

7. Maratoonin juokseminen

Okei, en tuu tätäkään varmaan koskaan saavuttamaan, koska kyllästyn kaikkeen (esim. reenaamiseen) todella nopeasti. Mutta se on aika kauan jo ollu mulle semmonen juttu................. mitä oon miettiny..

6. kesäkuuta 2013

Suutelointi

Siis koin juuri elämäni kamalimman suutelu-kohtauksen. Se oli jotain niiiiiin jäätävää, että kiinnostukseni lopahti ihan heti täysin, ja nyt lähinnä oksettaa ja itkettää. Ihan oikeasti, nyt oli ensimmäinen kerta kun huuhtelin suuni suuvedellä tämän session jälkeen.

Okei, ehkä tähän huonoon kokemukseen vaikuttaa se, että en ihan oikeasti tykännyt tästä ihmisestä tarpeeksi, tämän kaltaiseen toimintaan. MUTTA ANNA KUN SELITÄN. Olin tyhmä, kun luulin että voisimme vain ihan oikeasti hengailla yhdessä. EI TIETENKÄÄN MIES PYSTY SIIHEN. Vitun vittu oikeasti. En edes mitenkään antanut ymmärtää yhtään mitään, KUINKA SOKEA MIES VOI OLLA???? hUOH

Toivottavasti tästä voi joku mies ottaa vinkkiä omaan toimintaansa. Tai no aika huolestuttavaa jos joku muukin ihan oikeasti suuteloi näin vuonna 2013. No anyway, itse asiaan:

Tämä jätkä, suuteli samalla tavalla, samassa rytmissä ja samaa kohtaa. Voi saakeli miten tylsää!
Siis kokeile tätä: autaise suusi ja laita huulet törrölle. Nosta kätesi (se esittäköön minua). Kosketa huulillasi kättäsi, ja sulje huulesi kohtuullisen nopeasti, ja vetäydy kädestä pois. Toista tämä tuhannen kertaa. Pidä huolta että "suudelman" loppuvaiheessa kuuluu aina samanlainen maiskautus (siis ei mikään huono juttu jos suutelusta kuuluu ääniä, mutta että se sama ääni koko ajan...... -.-). Jätkä käytti joskus, harvoin kieltä. Autaisi vain suunsa ja.. ei vittu.
En pidä siitä että suutelointi on tylsää, eikä tunnu missään muualla kuin aivojen tylsistysmis-keskuksessa. Suutelu on parhaimmillaan monipuolista, jännää, ennalta-arvaamatonta, eikä missään nimessä tylsää.

Tämä jätkä teki tätä edellä kuvaamaani toimintoa, mitä en edes haluaisi kutsua suuteloinniksi, samassa rytmissä alusta loppuun. Alusta asti nopeaan tahtiin, ja siis ihan oikesti, IHAN SAMASSA RYTMISSÄ loppuun asti. Huoooh
Minä ainakin pidän enemmän siitä, että ensin suuteloidaan hitaasti. Semmosia pieniä hitaita pusuja vain, sillain ensin että hyvä jos huulet koskettaa. Ja että se homma siitä sitten etenee. Pikkuhiljaa intohimoisemmin, pitempään, eri paikoista, kielikin sieltä sitten mukaan jossakin vaiheessa.

Ja siis se on mun mielestä tärkeetä, että vaihdellaan sitä kohtaa mitä suuteloidaan. Ylä-/alahuulta, kaulaa, korvaa. Lisäksi pieni näykkiminen ei ole huono asia. Siis ylipäätään se, että pitää vaihdella sitä tyyliä, ei nyt koko aikaa, mutta siis kuitenkin.

Jätkä ei lisäksi millään tavalla huomioinut mua muuten. Siis, se ei kopeloinut (mikä olisi iso turn-on), vaikka sen housuissa pullotti kuinka. Se ei missään vaiheessa ottanut kiinni tissistä tai perseestä, tai pidellyt niskasta tai hiuksista. Selkää se ehkä vähän hipaisi, mutta voi jumalauta. Mies - jos haluat että suutelointi johtaa ennenpitkää seksiin, KOPELOI NAISTA. Vedä sitä alaselästä lähemmäksi ittees, pidä sitä niskasta kiinni ja anna kätes vaeltaa. Mikään ei oo typerämpää kuin mies joka suutelee omastamielestään intohimoisesti, eikä kopeloi. HUOOH.
Lisäksi mun oli todella vaikea saada minkäänlaista taukoa tästä suuteloinnista. Siis minä haluan pitää taukoja, verää kunnolla henkeä ja kattella sitä toista ja höpistä taas. Mutta niitä tilanteita oli hyyvin vaikea saada - kun yritin vetäytyä pois, miehen huulet seurasivat perässä niin, että loppujen lopuksi olin ahdistettuna nurkkaan. Kiva mies hei, kun mietit niin paljon munkin oloa.

Ja se, että sitten kun olin ahdistettuna siihen nurkkaan, enkä kehdannut motatakkaan tätä jätkää ohimolle, päätin että alan suutelemaan sitä takaisin ihan samanlailla kuin se suutelee mua. Ihan saakelin noloa ja naurettavan tuntuista se oli - ja kaiken lisäksi hyödytöntä. Ei mitään reaktiota jätkältä, mikään ei muuttunut. Pääsin tilanteesta ihan oikeasti vain puraisemalla jätkää :DD Se sen herätti tästä ihmeen transsista, jossa se tuntui olevan ku se suuteli

Okei, ehkä sille on syy, miksi ei jätkä kopeloinut. Se on varmaankin se, että yritin ihan kaikin mahdollisin tavoin (paitsi suoraa sanomalla :DD) ilmaista, että "mene helvettiin siitä" En missään nimessä aloittanut suutelointia, pyrin pysymään mahd. kaukana tästä ukosta, enkä edes laittanu käsiäni sen ympärille suutelemisen ajaksi. Oli ihan saakelin tyhmä olo istua/maata siinä kädet suorana, mutta en todellakaan voinut rohkaista tätä miestä enempää, muuten se olis varmaan alkanu riisumaan mua. Yritin puhua mahdollisimman typeristä aiheista, en mistään kivasta ja söpöstä. Yritin puhua mahdollisimman paljon, ettei tulisi tilannetta että se voisi suudella.

Ja siis tämä juttu. Siis mun mielestä miehen pitäis osata lukee naista ja sen kehonkieltä sen verran, että se ymmärtäis, koska naista ei kiinnosta ja koska kiinnostaa. Jos nainen ei tee mitään, niin miehen hälytyskellot pitäis kyllä soida. Okei, ei saa olettaa että nainen tekisi aloitteen, koska sehän nyt on ihan ennenkuulumatonta, eikä se nyt liity tähän mitenkään. Mutta siis miehet, lukekaa sitä naista, tunnustelkaa mitä se tekee. Jos se yrittää työntää sua poispäin, tai vetäytyy itse tyynyjen sisään, niin jumalauta lopeta.

Pähkinänkuoressa:


  • suudellessa vaihtele tyyliä
    • vaihtele pussattavaa huulta, rytmiä, pään asentoa, välillä kieltä - välillä ei, välillä kovaa - välillä hellästi, pussaa niskasta, korvasta, rintakehältä jne
  • jos haluat suuteloinnin johtavan paneskeluun: kopeloi! Anna käsien vaeltaa, vedä toista lähemmäksi
  • mieti mitä nainen haluaa: jos se lyö sua tai vetäytyy pois päin tms, mieti että kannattaako hommaa jatkaa (tuskin kannattaa koska nainen ei tykkää susta) TÄMÄ ON TÄRKEIN JUTTU
  • pussaile vain kun sen tuntuu kivalta
    • älä pussaile jos et tykkää toisesta
  • sano suoraan jos ei huvita pussailla (en itse osaa tätä mutta toivon todella että muut osaa)


En nyt jaksa lukea tätä kertaakaan läpi, joten olen pahoillani kirjoitusvirheistä ym. nolosta soperruksesta, mutta vittu kun vituttaa... Kaiken lisäksi pelkään että kyseinen jätkä kehitti ihastuksen muhun, ja voi huooooooooooh en jaksa.

5. kesäkuuta 2013

The National

Joskus oon sanonu Pink Floydin musasta semmosta, että se on semmosta musiikkia mitä sielu tekis jos se vois tehä ihan mitä musiikkia tahansa.

Tai niinku että se musiikki on vaan semmosta mistä aivot ja mieli tykkää. Semmosta mistä sielu tykkää. Sen oikein tuntee kuinka aivoissa alkaa virtaamaan kaikki välittäjäaineet sun muut joo en tiedä mutta siis aaahh ihanaa.

NIIN! Nyt kuuntelen The Nationalssia ekaa kertaa, ja mulla on vähän samanlainen tunne. Että tääkin on semmosta musaa mitä sielu vois tehdä. Eihän tää nyt ihan samalla tasolla ole kuin Pink Floyd. Nää biisit kuulostaa loppujenlopuks aika samalta, mutta silti. Ton miehen äänen on joteni lumoava, ja kun lukee vielä noita lyriikoita samaan aikaan kun kuunteleen niin ahihi.

Itseasissa olen itkenyt jo monta kertaa noille sanoille.
http://www.songmeanings.net/songs/view/3530822107859454655/
Esim toi. Tuntuu vaan olevan niin accurate.

29. toukokuuta 2013

Kuinka kuka tahansa mies saa mut rakastumaan itteensä


  • tuo mulle pyytämättä pitsaa, kun mulla on krapula
  • pidä mielessä yksityiskohtia, joita kerron itestäni sivulauseissa ja lauseiden välillä (lempipitsa, lempiväri, lempi tv-ohjelma, lempikirja...)
  • kun makoillaan sängyssä, hipsuta selkää. Tai ihan mitä kohtaa vaan. Hipsuta.
  • lämmitä mua kun mun on kylmä
  • soita mulle sitä musaa josta tykkäät
  • kerro mulle se biisi, johon aina palaat kun on surumieli
  • kerro mulle lyriikoista, joista tykkäät ja joihin samaistut
  • kerro mulle leffoista, kirjoista, ihan mistä vaan, jotka on jääny sun mieleen
  • kerro ketä ihailet, ja miksi. Kerro kenestä henkilöstä tykkäät, ja kenestä et tykkää.
  • halaa lujaa ja usein ja pitkään
    • suutele samoin
  • tekstaa ensin
  • tekstaa yllättäen
  • ole rohkeampi kuin minä
  • soita mulle jotain soitinta (jos osaat soittaa sitä, muuten ei tartte)
  • kun oot viihteellä, laita viestiä sitten kun pääset kotiin
  • kerro randomeja juttuja päivästäs
  • kerro mitä viimeisenä ajattelet ennenkök nukahdat
  • kerro jutuista joista tykkäät ihan maailman eniten, selitä siitä innostuneena
  • käydään yhdessä kävelyllä myöhään illlalla
  • älä osta mulle kalliita merkityksettömiä lahjoja, vaan halpota merkityksellisiä lahjoja, jos on ihan pakko ostaa jotain. Usein ei ole pakko.
  • piirrä mulle jotain, vaikket osaisi. Jotain hassua
  • ole hassu ja hassuttele. Tee kohtuullisen tyhmiä juttuja.
  • kutsu mua tyhmällä lempinimellä (EI esim. "kulta", "hani", "peipi")
  • ole melkein yhtä sekava kuin minä
  • kutita satunnaisesti
  • uskalla itkeä mun edessä
    • äläkä kiusaannu jos mä itken
  • ole kohtelias, ystävällinen ja huomaavainen
  • kerro jutuista, mitä sulle on joskus tapahtunu. Muistele juttuja. Haluan kuulla siitä ala-asteen oudosta kaveristas ja siitä hepusta, joka oli armeijassa samassa tuvassa ku sä.
  • Vie mut paikkoihin jotka on/on ollu sulle joskus tärkeitä
  • osaa olla erimieltä kuin mä
  • kerro mitä  pelkäät, ja mistä tuut surulliseks
  • riitele oikein
  • vaikket osaisi; tee kakku, ja kirjota siihen jotain hassua ja kivaa
  • vie mut yllättäen vaikka jätskille tai kävelylle
    • kun mennään jätskille, anna mun maistaa sun jäätelöö ja maista sä mun jäätelöö
  • makoile hetki mun vieressä aamulla kun herätään
  • älä unohda mua
  • älä katoa yhtäkkiä jonnekkin
  • ole oma ittes


24. toukokuuta 2013

Katsotaan yhdessä jalkapalloa

Huomenna olis kiva, jos eräs tietty mies kutsuisi minut luokseen, että voitais kattella Mestarien liigan finaalia yhdessä.
Tai no tuskin mä sitä kauheen tarkkaan kattoisin, en kuitenkaan niin intohimoinen jalkapallon seuraava ole.
Kattelisin sitä miestä, ja nauttisin siitä näystä, kun mies kattoo jostain mihin se suhtautuu intohimoisesti ja mistä se tykkää paljon. Musta se on kivaa kun mies on jotakin kohtaan fanaattinen, ja kun se tietää siitä paljon juttuja.
Mies vois yrittää selittää mulle jotain jalkkisjuttua, vaikka jotain juttuja niistä pelaajista tai vaikka jotain jomman kumman menestyksestä näissä kisoissa.
Mä voisin kommentoida pelaajien hiuksia ja naamoja.
Mä yrittäisin ymmärtää kuinka ne pelaajat jaksaa juosta sielä ympäriinsä niin kauan.
Voisin hakee sille jääkaapista kaljaa, koska se ei itte malttais nousta sohvalta kesken pelin.
Erätauolla voisin viihdyttää häntä eri tavoin, miksen erienkin aikaan, mutta en sillätavalla häiritsevästi. Vähän niinkuin salaa, vaivihkaa. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Näin ei todennäköisesti tule kuitenkaan huomenna tapahtumaan, koska miestä ei tunnu juurikaan kiinnostavan minun seura.

Harmi.

22. toukokuuta 2013

Good stuff!


I wanna ruin our friendship
We should be lovers intstead

Järki vs tunteet

Mä oon semmonen ihminen joka tekee niinku ittestä tuntuu hyvältä. Meen usein fiiliksen mukaan, ja teen asiat silloin ja sillä tavalla kuin se tuntuu hyvälle.

Ja nyt, joudun menemään pitkäksi aikaa töihin semmoiseen paikkaan, josta en kauheasti tykkää.

Kun tätä asiaa ajattelee ihan puhtaalla järjellä, ei ole mitään ongelmaa: työ on hyvä, työ on omalta alalta, palkkakin varmastikkin ihan jees, se näyttää CV:ssä hyvältä, ja koko kesän pesti takaa sen, että rahaa tulee. Työ on lisäksi sopivan haastava, ja opin siellä varmasti paljon.
Siis järjellä ajateltuna aivan täydellinen.

Mutta mä en ole innoissani siitä. Mä en odota innolla tulevaa kesää, tai tätä työpaikkaa. Se ei tunnu hyvältä.

Mutta silti mä menen sinne, ja nyt mulla on jotenki tosi outo fiilis, kun piti päättää näin. Ja siis tosiaan, toinen vaihtoehto olisi ollut sitten kesän kestävä työttömyys, joten oikeastaan mulla oli vaan yks vaihtoehto.

Ehkä tää nyt tän kesän menee, ehkä mä nyt sen verran jaksan ja kestän, mutta jos mä alkaisin elämään tällain, et en kuuntelis mun tunteita yhtään - et tekisin kaikki päätökseni ihan vaan järjellä, niin en olis kyllä onnellinen.

Opin tästä jutusta paljon itsestäni.

18. toukokuuta 2013

This


Veli näytti mulle tän videon ja voi herranjumala :DDD
VÄHÄN HYVÄ!! :DDD


14. toukokuuta 2013

tuskailen
leikataan
leikataan unelmia
unelmista leikataan
haavailen
toteutuneet haaveet
haaveet toteutuneet
haavat
haaveet tottutuvat
vain nukkumisesta

taitava
olen siinä taitava
haaveilen nukkumisesta
vieressäsi
vierin pois
tuskailen

13. toukokuuta 2013

Gallup 38

Tää oli tosi kiva! Ei niin kaavamainen ku nää muut!


24. huhtikuuta 2013

Yhdessä vapaita

Haluan semmosen poikaystävän, jonka kanssa voin tuntea itseni vapaaksi.
Siis vaikka olisinkin aivan 100% varattu hänelle, musta tuntuis silti vapaalta. Me oltais vapaita yhdessä. En osaa selittää tätäkään, mutta niin. Vapaita yhdessä.

18. huhtikuuta 2013

Jäätelöstä

Miltä jäätelö maistuis jos se ei olis kylmää? Miltä jäätelö maistuis jos se olis lämmintä?
Perustuuko koko jäätelön viehätys siihen, että se on niin kylmää?

17. huhtikuuta 2013

Haluan jo kouluun

Tykkään enemmän aamuvuoroista (7-15) kuin iltavuoroista 13-21.

Kun menen aamuvuoroon, herään kuudelta. Tunti valveillaoloaikaa. Se takaa sen, ettei työn vituttavuutta tule kauheasti mietittyä.
Jos taas on iltavuoro, herään n. klo. 10. Ainakin kolme tuntia valveillaoloaikaa. Siinä ehtii jo miettimään kaikkea. Pääasiassa sitä, että kuinka paljon vitutaakaan, kun pitää keskeyttää dataaminen ja mennä töihin.

Aamuvuoro vituttaa aamuisin, aikaisen herätyksen takia. Mutta sitä kuitenkin kompensoi se, että töistä pääsee niin aikaisin.
Iltavuoron jälkeen syöt ehkä iltapalan, dataat hetken, ja menet nukkumaan. Ei ehdi tehdä mitään koko päivänä, koska ei aamupäivällä mitään jaksa tai huvita.

Vittu. Kyllä koulunkäynti on loistavaa. Lyhyitä, helppoja päiviä. Rentoa.

Ensiviikolla pääsen taas kouluun. Ihanaa. Koulussa saa hyvää ja halpaa ruokaa.

16. huhtikuuta 2013

Mulla on kummallinen olo

Musta tuntuu että tääki menee taas angstaamiseksi, mutta menköön!

Mä haluaisin itkee. Tai musta tuntuu siltä niinku itkettäis. Mua ahdistaa ja stressaa, ja silloin yleensä poraan salaa kuin hullu. Mutta ei tuu itkua ny. Tuntuu et kaikki on jotenki patoutunu sisälle, ja jumittaa sielä.

Oon nyt pian viis viikkoo ollu töissä eräässä paikassa, jossa en tykkää olla. Nämä viis viikkoo mä olen sulkenut ikäänkuin tunteet pois päältä, koska vituttais liikaa ajatella kaiken työnteon paskuutta jne. Ja ihan niinku ne kaikki vitutukset ym. olis ny patoutunu oikein kunnolla.
En nyt ihan kirjaimellisesti tarkoita, ettenkö olis tuntenu mitään viimeisten viikkojen aikana, mut musta tuntuu et huomattavasti vähemmän olen ajatellut ja sillä tavalla. Olen vaan mennyt, ja suorittanut askareita ja kaikennäköstä. Viikonloppusin ehkä nauttinutkin olemassa olostani, mutta arkena........................

Tiedän, ettei se varmastikkaan ole edes mahdollista täysin tunteita pois sulkea, mutta... en mä tiedä..... tää on jo aika lähellä sitä D:

Olen iloinen että työt loppuu tämän viikon jälkeen. Pääsen takaisin asumaan omaan kämppääni Porissa, rauhoittumaan ja aloittamaan tavallaan alusta. Korjaamaan juttuja.

Musta oikeesti tuntuu niinku elämäni olis ollu nää viis viikkoo pausella. Mikään ei oo muuttunut, kehittynyt... Tai no on oikeasti mutta vittu. Tuntuu silti ihan oikeasti uudelta alulta, kun ensiviikkoa ajattelen. Toivottavasti olen ensiviikollakin näin innoissani tulevasta koulunkäynnistä ja omasta elämästäni Porissa, joka oli siis viisi viikkoa tauolla.

Huoh.

En mä tiedä.

Ja sitten mä mietin yhtä toistakin juttua. Kun mä en tiedä oonko mä onnellinen. Joskus on ihan kivaa ja näin, tyytyväinen olo jne. Mut vittu. Sitte tulee kauhee tämmönen angstikohtaus ja perkele. Varmaan joku kaksisuuntainen mielialahäiriö. (y) No ei. En nyt mitään diagnoosia ala tekemään. Mutta ihmetyttää vaan, kun en tiedä että oonko onnellinen, vai oonko vaan tottunu siihen, että sanon aina että olen onnellinen, vaikken olisikaan?

En tiedä yhtään miltä musta tuntuu. Tulispa kesä ja pelastais mut.

10. huhtikuuta 2013

oksennus iii

Luin näitä vanhoja postauksia taas ja yllätyin kuinka paljon asioita olenkaan täällä jakanut.

Ja toi viimekesän Herra Kiinnostava... huh, oompas ollu senkin takia ihan romuna D: Enää ei tunnu missään. En ajattele sitä enää sillain... kaivaten. Ymmärrän nyt että näin on 50000 kertaa parempi, ja toivon sille ihan vilpittömästi kaikkea hyvää. Se oli hyvä mies, mutta ei mulle, ei juuri nyt. Ajattelin vain päivittää senkin tilanteen.

Ja toinenkin asia joka jäi vanhoista postauksista kaivertamaan... Kun olin ollu niin kovin ahdistunu omaan kämppään muuttamisesta. Sekin oli vain tottumiskysymys.
Nyt olen ollut taas väliaikaisesti porukoitten nurkissa viimeiset 3 viikkoa, niin mulla on ihan kamala ikävä omaan luukkuuni.
Tykkään asua kyllä yksin.

Tällähetkellä ahdistaa:
- opiskelu --> en tiedä haluanko sairaanhoitajaksi
- ikäni --> en halua kasvaa aikuiseksi. En halua työelämään ikinä.
- kämppä --> haluan isomman ja lähempää koulua. Mutta yksi asia pidättelee, taidan ainakin kesän vielä tuolla asua. Harkitsen muuttoa sitten syksyllä uudestaan.

Miks musta aina tuntuu että poraan jostain mies-asioista? Nytkin meinasin jotain alkaa angstaamaan. Ei mulla edes ole paljon mies asioita. Ei ole. Mulla on vaan joku ihastus, ja sitten itken, kun en tiedä että tykkääkö se musta. Ja sitten itken kun en tiedä mitä pitää tehdä. Ja sitten itken kun suhde paljastui vihdoin ja viimein mahdottomaksi.

Voi vittuu. Kaikki on ihan hyvin, toivoisin vain että tietäisin enemmän.

Haluaisin rauhoittua.
Haluaisin että tulee kesä.
Haluaisin olla nyt yksikseni. Siis en olla täälä porukoilla.

Ajatukseni ovat ensi kesässä.

Gallup 37


Tumblrista.

8. huhtikuuta 2013

oksennusta II

Haluaisin olla vaan.

En halua mennä töihin (työharjotteluun).

Haluan vaan takaisin omaan kämppään.
En halua olla täälä porukoitten nurkissa.
Perkele.

Haluaisin aamuisin herätä hitaasti, dataa hetken ja sitten tehdä jotain kivaa.

Haluaisin että olis kesä niin vois mennä vaikka Yyteriin heti aamulla.
Haluaisin mennä henkilön kanssaYyteriin myös illalla, kun aurinko jo laskee ja on vähän kylmä ja huoh

Vituttaa tämmönen työelämä. Pitää toisina päivinä herätä kuudelta ja

ei vittu

Tätäkö se elämä sitten on? En tahdo olla näin vanha ja aikuinen

Ei musta ole vielä asialliseksi

6. huhtikuuta 2013

oksennus

- Kirjotin vaan jotain mitä tuli mieleen, sitä sen enempää miettimättä. Joten laatu kusee, mutta ihan sama.
- - -

Mitä pitää tehdä
kun tykkää toisesta ihan kauheasti
eikä halua menettää sitä
muttei oo pokkaa olla suorapuheinen
Miten vihjata huomaamattomasti
että henkilö on ihana ja loistava ja kiva
semmonen jota ei vaan halua menettää
semmonen joka tuntuu ihan täydelliseltä
semmonen joka sopii omaan elämään paremmin kuin kukaan muu
Kaikki palaset vaan loksahtaa

Mitä pitää tehdä
Mitä pitää sanoa

Haluan vaan että se toinen tietää
mutta en uskalla sitä sille kertoo
Haluan vaan tietää mitä se toinen ajattelee
mutta haluanko sittenkään tietää jos ei vastaus miellytäkkään

Mitä jos molemmat tunnetaan samoin
ja kumpikin on säälittävä ja ujo
ja menetetään mahdollisuus
johonkin hienoon
ja tuhlataan ujostelemalla sitä aikaa
mitä voitais viettää yhdessä
jossain

Voi perkele

Sanokaa nyt
Mitä mun pitää tehdä

Ehkä olen vain ihan sekaisin
näistä tunteista
enkä ajattele selkeästi
mutta en oo ikinä tuntenut ketään yhtä kivaa
oikeesti
En oo ikinä tuntenu mitenkään tällain
En oo ennen uskonu ees mihinkään
"sielunkumppaneihin"
mutta luulen että tää tyyppi on aika lähellä sitä
Voi paska
mua pelottaa ihan

Jos tämän jutun kusen
en varmaan ikinä anna sitä itselleni anteeksi
tai no varmaan annan
mutta kuitenkin
se olisi suuri menetys ja virhe
ja se jäisi harmittamaan kauaksi aikaa

Mulla ei ole hajuakaan mitä mun pitäisi tehdä
miten tää onkin näin vaikeeta
mä nyt vaan haluan sen mun elämään
niinku kunnolla
mä vaan haluan vähän paijata
Hehee



27. maaliskuuta 2013

Tattoos part 4

Tulin nyt vain tänne tallentamaan ajatukseni siitä, että voisin harkita Nirvanan Dumb-biisin sanojen tatuoimista johonkin osaan kehoani. Tai ainakin osan niistä.

http://www.songfacts.com/detail.php?id=4703
http://cobaniac.tripod.com/id14.html

Eli ihan vain itselleni muistiin tämän laitan.

Miksi? Koska en halua unohtaa, ja jotenki nyt vasta tajusin ton biisin jotenkin... syvällisemmin. Kolhahti. Aika kovaa. Löysin sanoista itseni, ja omat ajatukseni. Ja jotenkin ymmärrän mitä Kurt ehkä mahtoi tarkoittaa.
Toki mulla ei ole kokemusta huumeiden käytöstä, että jos se tosiaan on niin että toi laulu kertoo kokonaan siitä niin joo, paska juttu, siihen mun on vaikea sitten samaistua.

Vähän niinkuin tähän tapaan sitä tekstiä sitten:



i will forever reblog this

Noi kuvissakin näkyvät tatuoinnit on kyllä kiiiiiivoja, mutta lähinnä niiden tähän lataamisella yritin sitä havainnollistaa että miten sen tekstin haluaisin, ja ehkä jopa että mihin :3

Antakaa rahaa.

25. maaliskuuta 2013

Ihmisrauniot parisuhteessa

Tämä on ehkä epäasiallisin kirjoitukseni tähän mennessä, mutta julkaisen sen silti. Varmaan tulen tätä katumaan huomenna tai ylihuomenna, mutta ainahan minä tämän voin poistaa. Pahoittelen jos argumenttini ovat invaliideja, kirjoitin tämän nopeasti ja yritin vain laittaa ajatuksiani sanoiksi. Pahoittelen myös jos joku pahoittaa mielensä tästä, älä ota sitä henkilökohtaisesti, varmaankin on olemassa poikkeustilanteita jne.
- - - - - - - - - - - - -
En tiedä kuinka moni on Tumblrissa, mutta mä oon ainakin saanut siitä semmosen kuvan, että aika monilla sen käyttäjistä on jonkinlainen ongelma. Masennus, syömishäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jotain muuta vastaavaa. Ja usein siellä sitten törmääkin melko mielenvikaisiin teksteihin ja kuviin aiheisiin liittyen.

Pari päivää sitten skrollasin semmosen tekstin ohi, missä oli juttua tälläsen ongelmallisen henkilön rakastamisesta. Niinku että kuinka sen toisen pitää olla masentuneen ihmisen tukena, ymmärtää ja sanoo että "it gets better". Ja että syömishäiriöisen ihmisen kanssa pitää kans kauheesti olla tukena ja syöttää sille suklaapatukkaa sitten kun sen on valmis ja sen jälkeen mennä juoksulenkille. Ja että kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää sen toisen pitää halata silloin ku sillä menee huonosti ja juhlia kakulla sitä kun sillä menee hyvin. Kaikkee tämmöstä stemppi-shaipaa.

Anteeksi suorapuheisuuteni.

Tosiaan luin sen jutun, skrollasin ohi, ja sitten vasta dataussession päätyttä aloin pohtimaan sitä lukemaani ihan kunnolla.

Miten terve se ihmissuhde voi olla, jos se toinen osapuoli on kauheissa ongelmissa ittensä kanssa? Jos se terveempi osapuoli on enemmänkin terapeutin roolissa, niin eikö silloin oo jotakin vialla? Jos koko parisuhde perustuu sille että toinen on se raunio, ja toinen on se mikä pitää sen pystyssä, niin mitäs helvettiä?

Toki mä ymmärrän sen että raunio kaipaa toisen ihmisen tukea jne. Mutta jos hankkii kumppanin omakis henkiseksi tuekseen, niin mitäs helvettiä taas. Jos se mielen vika, oli se sitten depressio tai syömishäiriö tai joku muu, on se kolmas osapuoli läsnä siinä parisuhteessa.... niin huoooh mitä ihmettä?

Mun mielestä se on ihan totta, että ensin pitää rakastaa itteensä, ennenkö muut voi alkaa rakastaan sua. Ja rakkaus on semmonen asia missä molempien pitäis olla kykeneviä tukeen toinen toisiaan, eikä vain toisin päin.

Eihän masentuneena edes ole oma ittensä. Miten sitten käy, kun parantuu masennuksesta, ja toinen huomaa sen masennuksesta parantuneen "oikean minän"? Mitä jos hän huomaa että hän rakastuikin vain tuohon masentuneeseen ihmiseen, hänen masennukseensa, eikä ihmiseen sen takana?

Kuka edes jaksaa rakastaa semmosta rauniota? Ja kuka semmoinen raunio haluaa vaatia toiselta semmosta jatkuvaa holhoamista ja jankuttamista "älä tapa ittees, rakastan sua, älä tapa ittees"?Sehän vaatii ihan helvetin paljon siltä toiselta. Aivan liikaa, ja mun mielestä on ihan kohtuutonta vaatia ketään ryhtymään sun personal-shrinkiksi. Se on sille toisellekkin aivan äärettömän raskasta, se on ammattilaisten hommaa.

Ihmisrauniot, laittakaa päänne kuntoon ennenkö alatte seurustelemaan. Hankkikaa terapeutti, älkää kumppania.

21. maaliskuuta 2013

Egoista matkaa

Onko noloa jos myöntää että tykkää ihan kauheasti Egotripistä?

Mä tykkään.

Oon toki aina tykänny.

Tuli vaan nyt mieleen ku ensimmäistä kertaa tajusin kuunnella ja ymmärtää niitä sanoja.

Vau.

17. maaliskuuta 2013

Sellanen mä oon #4


Ihan liikaa. Tiedän että pitäisi lopettaa. Ei kirosanat oikein sovi ihanan ja kauniin nuoren tytön suuhun. Eikä varsinkaan sairaanhoitajaopiskelijalle.... Jooo, tiedän, pitäisi lopettaa, tai ainakin vähentää.
Kyllä mä oon silti sitä mieltä että satunnainen "perkele" on silti ihan jees, jos sitä käyttää oikeassa paikassa. Ei missään potilasvuoteen läheisyydessä.

Suggested by littlepiecesofperfection
Taas asia mitä pitäisi tehdä. Siis pitäisi pitää huone siistinä, mutta jotenkin en vaan pysty siihen. En ymmärrä miten ne vaatteet vaan jotenki aina tulee sieltä kaapista lattialle, tai miten ne mukit ja lautaset aina vaan jää siihen johki tv-nurkkaukseen.
Jos teen ison siivouksen, olen ylpeä itsestäni ja ajattelen aina kätteli työtä ihaillessa että "en enää ikinä päästä tätä huonetta siihen kuntoon kuin se oli vielä hetki sitten". Mutta
Huoh. Ehkä vielä joskus aikuistun ja opin elämään siivosti...

Suggested by hysteriaah
En mä halua näyttää omia heikkouksia toisille, koska musta tuntuu että silloin ne muut vois käyttää sitä tietoo mua jotenkin vastaan ja huoh. No ei ne nyt varmasti niin tekis vaikka puhuisinki ongelmistani enemmän... Jotenki en vaan... En mä tiedä.. Ei oo mun juttu puhua mun ongelmista ja tehdä niistä isoo numeroo muiden seurassa......
Ehkä pitäis puhua enemmän, niin ei tarttis käsitellä kaikkia asioita yksin.. Mut ei musta tunnu että tää mulle mitään hallaa tekee.


Näin ainakin haluan uskoa. En ole ehkä kauhean kirjaviisas, mutta pidän itseäni sillain.. elämän viisaana :D Ajattelen paljon, ja monipuolisesti.. tai siis sillain monelta kannalta. En vain mustavalkoisesti..
Mun mielestä semmonen tämmönen viisaus on parempaa viisautta ku kirjaviisaus. Elämäs pärjää paljon paremmin jos on... ajatteleva ja viisas, kuin semmonen nenä-kiinni-kirjassa -nörtti. Ei pahalla. :)


Mua vihastuttaa ihan suunnattomasti se, että miten me ihmiset ollaan aina kustu, ja kustaan kaikki asiat mihin me sotkeudutaan. Asiat toimii meidän sotkemina vaan hetken, ja sitte alkaa alamäki.
Nykyään ihmisistä on tullu niin ahneita, että se oksettaa. Tuntuu välillä että kaikki pyörii vaan rahan ja kulutuksen ympärillä. Onko kukaan enää toiselle kiva vaan sen takia että se on kivasti tehty? Aina on tyyliin joku taka-ajatus.
Ihmiset on limasia lieroja, jotka pilaa kaiken.
Kaikista eniten vituttaa että minäkin olen ihminen.

10. maaliskuuta 2013

Gallup 36

Galluppia pitkästä aikaa. Löyty Tumblrista. Iha jepa.

8. maaliskuuta 2013

Hyvää perjantaita

Mua vituttaa tää naistenpäivä. Facebook on täynnä jotain onnitteluja naisille. Minkä takia? Tämäkö on se päivä kun osoitetaan kunnioitusta naisia kohtaan ja muutenkin ollaan enemmän kivoja niille? Voi vittu sanon minä.

Onko vuodessa sitten 364 miesten päivää? Vai 364 sukupuolineutraalia päivää?

Mihkä vittuun me oikein tarvitaan jotaki naisille omistettua päivää? En ymmärrä isien tai äitienkään päivää, mutta nekin tuntuu järkevämmiltä kuin tämä. Isät ja äidit ny sentään on saavuttanu jotain (hankkinu kersan), ja ne nyt ansaitseekin vähän ehkä kunnioitusta, koska lapset nyt vaan ovat aika rasittavia ja hermoja raastavia.

Mutta meille naisille on päivä sen takia että ME OLLAAN NAISIA?

ÄLY HOI


7. maaliskuuta 2013

Angsti - kirjasto - isku

Meinasin tulla tänne kirjottamaan taas angstin aiheesta joka on minua noin viikon jo vituttanut.

Sitten muistin että kirjotin sen jo aikaisemmin.

Ja sitten tajusin ettei siitä ole mitään hyötyä. En saa vitutukseeni ratkaisua täältä, eikä angstipostauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen oikeastaan edes helpota oloa. Vituttaa vaan kun kaikki tekstit on jotain yhyy-juttuja.

Mut vittu kun vituttaa kun me ei enää puhuta. Se on ihan helvetin surullista koska meillä olisi ollut loistava tilaisuus edes kokeilla jotain. Mut vittu ei sitten puhuta, luovutetaan nyt jo niin säästytään isommilta ongelmilta myöhemmin.

Voi vittu kun en ymmärrä.

Nojoo.

Kävin tänään kirjastossa, ja tajusin miten ne kirjat järjestellään. Sehän on oikeasti ihan saakelin yksinkertainen juttu. Miksi en ole sitä aikaisemmin tajunnut? ..Numeroita vaan katsoo ja seuraa ja etsii. Kyllä se kirja siellä jossain on. Ellei ole jollakin lainassa.

Kirjastossa oli mielenkiintoisten kirjojen lisäksi mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä. Hyvännäköisiä miehiä. Sellasia millä on pipo, parta ja hianot silmälasit, ja hianot silmät. Heistä minä pidän.
Nyt kun asiaa ajattelee, kirjasto olisi aika loistava paikka tavata tulevien lapsiensa isä. Jos "sattumalta" eksyy jonkun äijän kanssa mielenkiintoisten kirjojen hyllylle, se tarkoittaa ihan automaattisesti sitä että teillä on samat mielenkiinnon kohteet, mikä automaattisesti tarkoittaa siis sitä, että olisitte toisillenne täydellisesti sopivat asuinkumppanit koko loppuelämienne ajaksi.

Yksinkertaista.

Aiheesta mieleeni tuli englanninkielinen iskulause, en ole varma osaanko kirjoittaa sen täysin oikein, mutta se meni kutakuinkin näin:
"Are you a library book?
Because I want to put you in my closet to avoid legal trouble for keeping you too long."
Ajattelin että joku päivä voisin tehdä postauksen iskulauseista, koska olen nattinut viimepäivinä niiden lukemisesta hyvin suuresti. 

5. maaliskuuta 2013

Jos olet kiireinen, klikkaa

http://www.theuselessweb.com/

Toi on ihan kiva jos on jotai tärkeetä tekemistä, kuten lääkehoidon tenttiin lukemista. Oikein viihdyttävää ajan tappamista.

Kesähitti 2013?

uuuh Varma kevään merkki kun uusia biisejä kuunnellessa alkaa miettimään että oliskos siittä kesähitiks! Ihanaaaaa kun tulee kevät ja kesä ja uudet biisit ja festarit ja aurinko ja rusketusrajat ja Yyteri ja jäätelö ja UHUUUGUHGUGHUGHGUGHGUHG

   

Mutta joo, anyway. Tää soitettiin tässä eräänä päivänä (maanantaina, siis eilen...) YleX:n Uuden musiikin iltavuorossa, niinku Kellari-poimintana. Mä tykkäsin, vaikka (taas kerran sanon tämän..) en tällästä musaa yleensä kuuntelekkaan. Eiks se oo iha hyvä mahdollisen kesähitin ominaisuus, että kelpaa niinq monille...?

asd

Mut tää on hyvä :DDD Tulee mieleen tosta vinkumisesta joku biisi mikä San Andreakses soi, ei nyt tuu mieleen D: MUT HYVÄ LAULU


26. helmikuuta 2013

Hyvin syvällistä pohdintaa aiheista onni, ihmissuhteet (lievä avautuminen)

Mua vituttaa!

Miksi mä annan ihmisille sen vallan, että niiden toiminta voi sanella sen, minkälainen päivä mulla on? MIKSI MINÄ ANNAN NIIDEN TOIMINNALLE NIIN SUUREN ARVON? Miksi niiden toiminnalla on mun elämään niin suuri arvo? En halua antaa niille sitä valtaa, EN HALUA, mutta silti niin tapahtuu? Miten voin estää sitä tapahtumasta? Miten se sellainen elämä oikein toteutetaan, missä toisten ihmisten toiminta ei sinänsä säätele meidän mielialaa?`

Tämä on ihan vitusta koska EN HALUA että mun päivä menee pilalle jos joku tyyppi ei puhu mulle.

Voi mä haluaisin että se haluais puhua mulle. Voi mä haluaisin... mä haluaisin että

huoh

En vaan osaa

Löyty artikkeli mikä nyt ei ole mielestäni kummoinen, muta sisältää hyvän pointin:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Jokainen+on+itse+vastuussa+onnellisuudestaan/a1361770295884?jako=29b01acb5515c10ae89f80a4bb17872a&ref=fb-share

En vaan osaa.

Miksi aina möhlin kaiken
Miksei voisi onnistua kerrankin jossakin mistä itsekkin tykkää
kun aika harvoin mä tykkään mistään.. kenestäkään.
Niin miksei edes tällöin harvoin.
Vittu.

Okei ei tilanne oo varmaan oikeesti näin paha, tää on taas tätä ylianalysointia (tai niin ainakin itselleni väitän).

Kuten sanoin jo alussa, mua vituttaa

Projektin lopputulos

Olen jo aikapäiviä sitten saanut valmiiksi tämän projektini:
http://braininuse.blogspot.fi/2012/10/projekti.html
Mutta vasta nyt siis laitan tänne kuvan siitä lopputuloksesta.

Here you go:


Siitä tuli vähän iso ihanalle pehmokissalleni, ehkä se on elävälle ihan sopiva.

Ainiin. Tämän ohjeen mukaan sen tein:
http://www.vangora.net/mikke/pukeutuminen.htm.

25. helmikuuta 2013

Charles Bukowski

Cautiously, I allowed myself to feel good at times.
I found moments of peace in cheap rooms just staring at the knobs of some dresser
or listening to the rain in the dark.
The less I needed the better I felt.

23. helmikuuta 2013

Vihaan ihastua

Enpäs ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Nyt tekee mieli kirjoittaa.

Tämä liittyy kyllä vahvasti tuohon edellisenkin postauksen huolettomaan henkilöön. Olemme tutustuneet nyt siis paremmin, ja musta tuntuu että olen häneen vahvasti tykästynyt.

Tämä on kamalaa. Kun tykkää jostakin. Ihan saakelin kamalaa. Mutta argh, samaan aikaan tosi kivaa. Mutta aika paskaakin.

Tai no tieytty en voi puhua kenenkään muun puolesta, mutta siis näin koen tämän asian itse.

Kun olen ihastunut, musta tulee ihan kamala. Unohdan kaikki järkevät neuvot elämälle joita olen itse siihen asti vaalinut. "Älä ylianalysoi" unohtuu ihan ensimmäisenä. Ihastuneena musta tulee ihan kamala ämmä, joka olettaa kaikennäköisiä asioita ihan mistä tilanteesta tahansa, yleensä analysoin tilanteen jotenkin negatiivisemmaksi kuin se onkaan.

Ihastuneena omatuntoni kärsii. Kun kuvittelen kaikennäköistä paskaa, joka on usein itselleni haitallista. Ja inhottavinta tässä on se, että todellakin kuvittelen kaikkea paskaa, vaikka tilanne onkin todellisuudessa ihan hyvä ja ihan ongelmaton. Että voi vittu.

Lisäksi tunteeni heittelevät.. noh, sanotaanko nyt että ainakin tunneittain. Joskus ihan minuuttienkin välein. Se on kamalaa. Ensin olen onneni kukkuloilla, yhtäkkiä, liiasta ajattelusta olen saanut mieleni taas ihan pohjamutiin lillumaan. JA VAIN AJATTELUNI VAIKUTUKSESTA.

Vihaan itseäni ihastuneena. Ihan oikeesti, tällöin oon juuri semmonen ihminen, joita vihaan. Arrgh.

Miksen vaan voi olla oma, normaali, fiksu itseni?

22. tammikuuta 2013

Äsken tapahtui tosi jännä juttu

Kadulla, mun edellä käveli mielenkiintoisen oloinen heppu. Kävelin tyypin perässä aika pitkään, joten voin sanoa että hän oli mielenkiintoinen. Hän teki kaikkia kivoja juttuja. Vieritti kättä seinää vasten, käveli sillain tosi huolettomasti. Oli sillä kivat vaatteetki, vaikken niitä sillain kunnolla nähnykkään, kun kävelin aika kaukana takana.

Mutta mulle vaan tuli semmonen fiilis, että tuo heppu on varmaan tosi kiva ja mukava tyyppi. Toivoin, että tuntisin sen. Tai edes toisia sen kaltaisia ihmisiä. Joiden askel on yhtä kevyt, jotka seuraa seinää sormella. Se vaikutti niin huolettomalta ja onnelliselta, ja se teki muhun vaikutuksen.

Niin mikä tässä oli jännää?

Se oli outoa, että mä oikeasti tunsin tuon tyypin. Jossain vaiheessa kun siinä sen takana kävelin, aloin ajattelemaan että "mitä jos se on se? D:". En ollut varma, mutta myöhemmin sain siihen varmistuksen.
En nyt kovin hyvin tyyppiä VIELÄ tunne, mutta tulen tuntemaan. Ainakin toivon, että tulen tuntemaan hänet paaaaaljon paremmin. Ainakin tämä tilanne antaa oikein sopivat puitteet siihen. Tutustumiseen paremmin.

Selitän.

Hih.

12. tammikuuta 2013

Musta + punainen = ♥

Miksi mustien ja punaisten karkkien yhdistelmät maistuu aina niin hyvältä? Ei ollenkaan yhtä hyvältä ku mikään muu kombinaatio.

Ensin huomasin tämän Panttereissa. Siis Pantteri-karkeissa. Nyt huomasin sen Re-mix pussissa. Re-mixsissäkin punaisten ja mustien yhdistelmä maistuu hyyyyyyvältä!

These two:

11. tammikuuta 2013

Dare to dream




Näen tästä märkiä päiväunia.

Lol.

Heheheee! Olen kyllä ihan tosissani. Toi olis ihan pirun siistiä :DD Koko kämppä täynnä pallomeren palloja.

Hahhahaaa, mitähän siittäki tulis. Saisko ovia kiinni? Mitä sitte ku hukkuis joku juttu lattialle? :D

Paljokohan tälläseen 24 neliön luukkuun tarttis palloja?

2. tammikuuta 2013

Luin taas vanhoja postauksiani täältä

Oma typeryyteni huvitti välillä itseänikin.

::DDD

Heheee. En silti jaksanut korjata kaikkia virheitä, KOSKA IHAN VITUN SAMA.

31. joulukuuta 2012

Viimeinen hetki

Nythän on tavallaan viimeinen hetki. Vuoden viimeinen hetki (tai no päivä, mut iha sama).

Muisten täten siis vuotta 2012, ja mitä tuli tehtyä. Teksti on paskaa ja huonosti kirjoitettu, niinkuin aina, mutta minä en välitä koska oon silti para5.

Vuosi 2012... Mitähän mä muistan siitä... No ainakin sen että taisin ihan oikeasti rakastua. D: Nyt näin jälkeenpäin tuntuu hassulta sanoa noin.. Mutta kyllä mä silloin sitä heppua rakastin.
Tosi jännää kyllä, miten sitä rakastuneena omat ajatukset pyörii koko ajan vaan sen yhen ihmisen ympärillä! JÄNNÄÄ
Ja jännää myös, kuinka paljon uudet ihmiset auttavat vanhasta ylipääsemisessä. Just saying.

Kaveririntamalla vuosi oli aikas... noh. 
Menetin
mutta sain myös paljon uusia ystäviä kavereita!

Muutin omaan kämppään vuonna 2012, se on aika iso juttu! Kuten myös se, että valmistuin ylioppilaaksi, ja että aloitin sairaanhoitaja-opinnot! Sairaanhoitajaopinnot muutti, ja tulevat muuttamaan mua tulevaisuudessa aikas paljon varmaankin, koska ammattietiikka ja sen semmoiset.

ISOJA JUTTUJA TAPAHTUI VUONNA 2012!

En onneksi sairastunut vuonna 2012. Mulle ei sattunu mitään kamalaa sillai fyysisesti. En jääny auton alle tai mitään.

Ainiin sain autonkin tänä vuonna!! WOO FIIAT ♥

Tämä on viimeinen postaukseni tänä vuonna. OMG

Ylen ylpeä että vuonna 2012 tein asiat niinkuin itteeni huvitti. 

Ongelma lihansyöntiä kohtaan oli paikoitellen vuonna 2012 aikas pahana, erityisesti alkuvuodesta, mutta näin loppuvuodesta se ei ole juurikaan haitannut mua. Harmi sinänsä. Tulee tekopyhä olo. Kanaa en kyllä syö!

Mitähän mä opin tänä vuonna.. 
No sen ainakin että joskus on vaan helpompaa päästä irti. 
Ja sen että oon ihan vitun nolo kun en uskalla. Ja että sen takia on hyvä että on ystävä, joka uskaltaa.

Olen ihan tyytyväinen siihen kuinka suoriuduin tästä vuodesta. Oli ihan mukava vuosi. Vaikka välillä menikin aika heikosti. Mutta sillain in general.. ihan hyvä suoritus. Hyvä minä. Varsinkin vuoteen 2011 verrattuna tämä vuosi oli oikein SUPER. (http://braininuse.blogspot.fi/2012/01/vuosi-2011.html)

Vuonna 2013...
- haluaisin oppia ottamaan riskejä. Uskaltamaan. Olemaan rohkea. ...Ja tehdä niinkuin tiedän että on oikein tehdä.
- haluaisin ottaa tatuoinnin.
- varmaan päätän että tuleeko musta isona sairaanhoitaja vai joku muu.
- haluaisin uuden ystävän. Tai kaksi. Tiedän jo kenestä teen ystäviäni. Jep. Tosin.. en tiedä kuinka ystäviä tehdään. 
- haluaisin kissan (elävän).

BLOGIHAASTE
Päivä 31
LOPPU!!!

30. joulukuuta 2012

Sain loistavan idean

Otan koko ensi vuoden ajan päivittäin kuvia. Tai no kuvan. Sitten lataan sen blogiin. En tähän blogiin, vaan vain sille asialle omistettuun blogiin, jonka paljastan myös kavereille, jos se tulee puheeksi.

Sitten saatan myös kertoa että miksi otin juuri sen kuvan.

Ja sitten lisään siihen postaukseen tageja... Kuten
hyvä päivä
paha päivä
tylsää
epätylsää

Ja kuvitelkaa, jos onnistun tässä, niin että vuoden lopussa sielä on se 365 postausta, niin tiedän että kuinka monta tylsää päivää mulla oli, ja kuinka monta epätylsää. KIVAA

Sitten siinä näkis että kuinka paljon oikeesti tapahtuu vuoden aikana! On iloja ja suruja.

Toivon vaan että pystyn postaamaan sinne ihan oikeita tunteita, ettei kauheesti tartte peitellä. Ai miksi peittelisin? Koska se olis semmonen juttu mitä kaikki sais lukee.

ystävät
ex ystävät (jos ne löytää sen)
kaverit
ex kaverit
ryyppytoverit
yhden illan jutut
vanhemmat
mummo ja pappa (jos ne käyttäis world wide webbiä)
serkut
enot
tädit
sedät
ym.
KAIKKI D:::

Ja kuvitelkaa! Jos rakastun vuonna 2013! Miten kivaa se on sitten lukea sieltä sitä myöhemmin sitä rakkautta.

Ja jos teen vaikka villasukat!

Ja ostelen juttuja!

KOKO VUOSI

OU MAI KAAD

PYSTYNKÖ SIIHEN

JOO!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Sitten kun hommaan joskus ensivuonna älykkään puhelimen niin sen blogin ylläpitämisestä tulee niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin helppoa!!!!!!

TÄMÄ ON LOISTAVAA!!!

29. joulukuuta 2012

Gallup #35


Otin tämän Tumblrista, joten se on englanniksi. Joten olen myös yrittänyt vastata englanniksi, koska englanninkieliseen kysymykseen vastaaminen suomeksi olisi helvetin outoa ja luonnotonta.
Tää on siis alunperin semmonen juttu, että blogin seuraajien tarkotus olis lähettää kysymyksen numero, johon ne haluais tästä bloggaajalta vastauksen. Ja koska olen helvetin fiksu, ja koska mulla on tylsää, vastaan suosiolla net heti kaikkiin kysymyksiin, vaikkei kukaan sitä pyydäkkään.

PALJON kivempia kysymyksiä, kuin suomenkielisissä vastaavissa!

28. joulukuuta 2012

Vituttaa muiden ihmisten kaikinpuolin väärät päätökset

Hyvin asiaton, epäkorrekti ja kaikin puolin epäsopiva postaus. Suosittelen skippaamaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ei vittu mua vituttaa kun ihmiset tekee ihan idioottimaisia päätöksiä elämässään :::::::::::::DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Sitte mä joudun seuraan sivusta ku niitten elämä menee tyyliin pilalle sen ITSESTÄÄN SELVÄSTI PASKAN PÄÄTÖKSEN TAKIA. ENKÄ MÄ VOI AUTTAA KOSKA NE PASKO ITTE OMAN TILANTEENSA EIKÄ TAJUA SITÄ EIKÄ TAJUA ETTEI SITÄ VOI KORJATA KUKAAN MUU KU NE ITTE.

Sitte mä joudun seuraan sivusta kun ne valittaa kuinka joku tekijä X on tehnyt tästä ALUNPERIN PASKASTA SKENAARIOSTA täyden helvetin. VAIKKA TEKIJÄ X EI LIITY ALUNPERIN PASKAAN SKENAARIOON MILLÄÄN TAVALLA.

Joskus mä ihan oikeesti mietin, että eikö ihmiset oikeesti mieti järjellä ollenkaan, että kannattaako tehdä jotain tiettyä, elämän muuttavaa juttua. Tuntuu että ne vaan ajattelee että "joo, se on helppoa, niin teen". PADHIGPÖDKIHGÖDG. Ne ei yhtään mieti että miten se juttu vaikuttaa esim.
- niitten lemmikkien elämään
- niiden taloudelliseen tilanteeseen
- vanhempiin
- ystäväsuhteisiin
- terveyteen
NE EI VITTU MIETI. EN TAJUA SAATANA

EI VITTU

Siis joku juttu.... KAIKKI tietää että se kusee TÄYDELLISESTI, mutta se yks tyyppi jonka elämää se oikeesti koskettaa, niin se ei tajua että tekee aivan helvetin väärän päätöksen. Sit jos sille yrittäis puhua järkee, se olis vaan et "älä viitti, mikset oo yhtään kannustava, MÄ HALUAN TÄTÄ, mikset yhtään usko muhun :<<<<<<". VITTU. YRITÄN PUHUA JÄRKEÄ SAATANA SINULLE SITÄ IDIOOTTI

JA SITTEN KUN EI VOI VIELÄ MYÖNTÄÄ, KUN SE VIRHE ON TEHTY, ETTÄ SE OLI VIRHE. Sitten syytetään tosiaan jotain ihan ulkopuolista asiaa, tai tyydytään vaan elämään paskassa tilanteessa sen takia ettei voida myöntää että tuli tehtyä virhe. Valitetaan, valitetaan, valitetaan kun elämän kusee. NO MITÄ TULI TEHTYÄ. ET OLS TEHNY SITÄ JUTTUA NIIN EI KUSISI. SAATANAN PERKELE SOIKOON

JA JOO, ITSEHÄN EN KOSKAAN TEE VIRHEITÄ ELÄMÄSSÄNI.


Kuva liittyy koska gpoy.

27. joulukuuta 2012

Sellanen mä oon #3

Todellakin! Huolestin aaaaaivan liian helposti! Pelkään että musta tulee semmonen ärsyttävä vanhempi joskus, joka on jatkuvasti ihan paniikissa kun lapset on jossain muualla ku kotona. "Ole sitten varovainen", "Muista katsoa molempiin suuntiin, ettei tuu autoja", "Älä sitten mene kenenkään vieraan mukaan" jne.

Tällähetkellä musta tuntuu että suurin ongelmani mussa ittessäni on se, että uskalla... että aina epäröin. Epäroin niin kauan, että se tilanne ja mahdollisuus on jo mennyt. Sitten mua kaduttaa taas kun epäröin. 
Suurin ongelmani itsessäni. :<

Suggested by Anonymous and kokomoinmyheart
Mä oon niiiiin laiska, että ihan hävettää. Halveksisin muita, jos tietäisin et joku on yhtä laiska ku mää. Jotenki vaan vaikee saada mitään aikaseks.... Kamalaaaaa D:

Juu, en. Mulla ei oo mitään tyyliä, enkä todellakaan tiedä mikä on muodikasta, tai edes tyylikästä... En osaa pukeutua lainkaan. Monia varmaan harmittaa, kun mulla on kuitenkin on ihan kiva kroppa sillain, ja sitten pukeudun ihan päin helvettiä ja peitän kaikki hyvät, fyysiset ominaisuuteni :DD Nooh, ihan sama :D

No todellakin! Meidän koira on meidän perheen kolmas lapsi! ♥ En mä sitä ehkä niinku mun lapsena ajattele, mun veljenä ehkä paremminkin. Hheheee :D
Iiiiiihana koira ♥

26. joulukuuta 2012

Mahdollisesti kaikista turhin postaus tässä blogissa (tähän asti)


No moi. Kirjottelen tässä nyt hetken aikaa jotain paskaa, kun odottelen että veli  on valmis pelaamaan Black Opsin zombijuttua! Nyt se pelaa netissä tota peliä, sillain yksinpelillä, etten mä voi pelaa :< Joten odotan. Sitten kohta toivottavasti pelaamme zombeja vastaan spitscreenillä, jonkun sen kaverin Niken kanssa, jonka kanssa se pelaa nytkin tuota.
Vittuu, en jaksa odottaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Toin veljelle kaljanpuolikkaan, josta sen toisen puolen kaadoin itselleni kahvimukiin. Nyt veli haukku kaljaa pahaksi.. Epäilee, että mä oon sekottanu siihen jotain ::DDD Hyyyyi, nyt se röyhtäs isosti :D Kalja röyhtätyttää.

Uutena vuotena juon kaljaa ystävieni kanssa serkun mökillä. Tai no minä en juo kaljaa, koska
a) äiti osti mulle jo hedelmäviinipullon7
b) en pidä kaljasta, juon sitä vain paikallisessa, kun olen jo sopivasti kännissä

Mua vähän jännittää mitä siellä uudenvuodenbileissä tulee oikein tapahtumaan… Kun sinne tulee myös ex-ystäväni, jonka kanssa välit ovat hieman kiusalliset. Sinne tulee myös tämän ex-ystäväni poikaystävä, jonka kanssa se aina tappelee, kun jompikumpi on kännissä, tai selvin päin.
LISÄKSI! Lisäksi mun mummu luki mulle horoskooppia eräs päivä, muistaakseni Apu-lehdestä, ja siinä sanottiin että on hyvin korkea todennäköisys sille, että joudun sanaharkkaan, tai riitaan juuri tuohon uudenvuodenaikaan. :/ Pelottaaaa että joudun johonkin semmoiseen :S
Olen kuitenkin päättänyt että jos jollakin on jotain negatiivisia kommentteja minulle sanottavana, tai jos joku haluaa puida vanhat asiat siellä mökillä kännissä, sanon vain että ”PUHUTAAN HUOMENNA, SELVINPÄIN!”. Ei oo mitään järkee alkaa läpikäymään niitä asioita silloin kun kaikki on tuiterissa, pilataan vaan kaikkien sivullistenkin UV.
En mä yleensä mihkään riitoihin tai väittelöyhin joudu, mut nyt on vaan semmonen kutina. :<7
Ei mulla ainakaan oo mitään sanottavaa kenellekkään.


Vittu kun kuolen tossa zombiessa koko ajan, veli ei yhtään voi auttaa kun, keskittyy vaan puhumaan sille saatanan Nikelle headsetillä. -.- Ei se ees huomaa että määki oon pelissä mukana. Voin huutaa vaikka kuinka kauan että ”MULTA ON PANOKSET LOPPU!”, ”MULLA ON PELKKÄ PISTOOLI, MISTÄ MÄ SAAN KUNNON ASEEN??????”, mutta se ei kuule. Sitte tulee ne helvetin koirat ja mä oon yksin jossain kaukana muista, ettimässä jotain asetta pistoolin tilalle. Voi saatana että vituttaa, kun se ei voi ollenkaan ajatella että vois vähän mua neuvoo ja turvata. Vittu. Keskittyy vaan siihen sösdjolggdggl VITUN VITTU KU KUOLEN KOKO AJAN

Olis ihana ku olis joku poikaystävä.. Sitte pelattais aina yhdessä jotai.. vaikka GTA:ta. Tai mä voisin vaikka vaan kattellattelisin ku se pelaa, ja kantaisin sille lisää kaljaa. J Haah, no ei. Ehkä.

Kuolin taas. Sain jonku kunnollisen aseen jostain, mutta sitte siitä loppu kudit, eikä tullu max ammoo niinku ikinä, kituuttelin aika kauan kuitenki kransuilla ja pislalla, mutta sitten kuolin. Taas. Vittu jee.

Taas kuolin.

Tajusin ettei tämä teksti anna realistista kuvaa siitä, kuinka hyvä pelaaja oikeastaan olen, koska onnistumisien hetkillä (niitäkin on!) en ole tänne niitä kirjaamassa. Toisin kun silloin kun menee huonosti, enkä voi pelata, koska ukkoni makaa maassa kuolleena, SILLOIN mulla on aikaa tänne kirjoittaa.

Taas kuolin.

Kukaan teistä ei koskaan saa tietää että kuinka iso aika näiden ”Taas kuolin” –lauseiden välillä on kulunut! Tiedän että se kuulostaa siltä kuin kuolilisin noin joks toinen minuutti, mutta vakuutan että asian laita ei ole aivan oletuksen kaltainen. Kyllä mä ainaki kolme minuuttia pysyn hengissä. Riippuu tietty että mikä ase on käytössä. Pislalla pärjään ehkä hieman alle kolme minuuttia, mutta raygunilla  pärjään pidempään.

No nyt kuoltiin kaikki. 15 roundia kestettiin. :< Menipäs se huonosti.

Ei vittu ::::DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD KUOLTIIN KAIKKI KU TULI KOIRAT, KESTETTIIN SIIS KUUS ROUNDIA EI VITTU ASÖLGJÖDLAJGÖSDG :::DDD VÄHÄN MENI PERSEESTI SE

Ollaampa me huonoja.

Nyt otettiin koirat kokonaan pois :’D Tai toi veli otti.

Noniin nyt ei enää pelata

Lol taidan tulla julkaisemaan tämän blogissani koska en jaksa kirjottaa mitään muutakaan järkevää (::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::


Oonko ihan vajaa? Oon kuunnellu tätä jo 7 min, ja nauran yhä?


Pedigree-tyypit keksii kyl hyviä mainoksia!

Gallup 34


Olis kai sitä vähän paremminki voinu vastata ja näin. Laiskotti vähän.
Mutta ihan peruskiva gallup.

Erityisen turhaa löpinää joulusta jne


Huuu. Kerrompas tässä nyt huvikseni hieman kuulumisiani.

Joulu on sujunut hyvin. Olen täällä porukoiden luona tämän joululoman. Joten kämppä jäi sinne Poriin sitten aivan yksikseen ja mua vähän pelottaa, että mikä kaaos mua siellä odottaa kun takaisin sinne joskus kotioudun. Outoa sanoa, mutta musta tuntuu vähän oudolta olla täällä kotonakotona taas. Enkä oikein edes tiedä, että mitä paikkaa mun pitäis sanoo kodiksi. Hmm.

Aatto oli hyvin perinteinen. Joulusauna, jouluruoka (joka on muuten paskaa), joululahjoja… Sit vaan yleistä hengailua.

Mummu osti mulle muuten lelukissan, koska oon puhunu sille kovasti siitä, kuinka haluaisin hommata kissan. Hahaa, nyt siis sain sen kissan. Jee! :D Yks kaveri auttoi mua nimeämään sen Kököksi. Nimi tulee siitä koska se kissa lähinnä vain siis kököttää.

Joulupäivänä kävimme koko perhe kiittämässä mummoa ja pappaa lahjoista.

En tiedä miksi kerron näin tylsiä asioita.

Mutta ihan hyvä joulu oli. Tosin, hyvin tylsä.

Sain mukavia lahjoja. Ehkä jaksan ottaa niistä kuvia mahdollisesti sitten kun pääsen takaisin Poriin. J (Toivottavasti en unohda.)

Nyt vaan odottamaan uutta vuotta. Mitähän siitäkin tulee. Mulla on huono aavistus. En usko horoskooppeihin, mutta mua alko vähän jännittään, kun jossain luki, että ajaudun todennäköisesti riitoihin UV:n aikaan. D: Ja UV:na olisi tarkoitus bilettää kaverin mökillä, missä on riidelty aikas ikävästi aikaisemminkiin, ja huuuuh, en nyt haluaisi mitään draamaa :< Draaman ainekset ovat kyllä mukana..... Daaamn.

Nooh. Nyt en jaksa enää kirjottaa. Mo.

20. joulukuuta 2012

Soittolistallani

Mun musiikinkuuntelutottumukset on muuttunu todella huomattavasti. Silloin, kun asuin vielä kotona ja käytössäni oli suht nopea netti, kuuntelin koneelta jatkuvasti jotain musaa. Hain itse sen musiikin mitä kuuntelin, yleensä pyrin etsimään mahdollisimman uutta musiikkia, jota kukaan ei ollut vielä kuullut...

Mutta nyt, kun muutin tänne Poriin, ja sain läppärin kylkeeni nettitikun, joka ei tarjoa yhtä hyvää suorituskykyä kuin modeemi siellä kotona. Joten uuden musiikin etsiminen sai jäädä, sillä tällä kestää aivan liian kauan ladata biisejä. :< Täten tyydyn sitten kuuntelemaan radiota, ja noita levyjä mitkä levyhyllystä löytyy.
Joitakin yksittäisiä biisejä ehkä Youtubesta kuuntelen, mutta koska tosiaan pitää odottaa joku 5 min, että se on ladannu sen "valmiiksi", niin jaksan kuunnella sillain vaan semmosia biisejä joiden tiedän nyt jo olevan hyviä.

Tämä muutos näkyy kuitenkin sitten varmasti aikas radikaalisti näissä biiseissä mitkä tänne valitsin. Radiohittejä, yksi wanha, levyhyllyni antaimistoa. How boring.

Mut hei, onhan nää hyviä biisejä! :3






...ja muutenki oon kuunnellu ihan kauheesti Samuli Putroo viime aikoina.




Ja Disco Ensembleekin tullut kuunneltua aikas kiitettävästi, koska tuo uusi levy on aivan perkeleen mahtipontisen loistavan hyvä.





18. joulukuuta 2012

Rethinking

Ajattelin semmoista juttua, että voisin pikkuhiljaa alkaa käymään läpi näitä mun kirjotuksia täälä, ja miettiä niiden sisältöä siltä kannalta, miltä asiat näyttää jos mun tutut/kaverit/ystävät sattuvat jotenkin tämän blogin löytämään.. ja tajuavat että se olen minä, kuka tätä kirjottaa D:

En mä oo poistamassa täältä mitään... käyn nyt vaan kaikki läpi ja vähän korjaan sanavalintojani... ja toki sitten kirjotan että "hei, muutin tätä tekstiä koska siksi ja siksi".... Tai jotain tämmöstä.

En haluais, että tän blogin takia tulis jotai sanomista kenellekkään...

Äh. Kattoo nyt mitä teen.

Tämähän on lähes runollista!

Kvaak

Tänään oli tämän vuoden viimeinen tentti.
Se meni päin vittua.
Kuten myös tentti sitä ennen.
Kuinka käsittelen tämän tilanteen?
Kolautan olkiani, "shit happens".
Ei hyvä.
Opiskelumotivaationi on löydyttävä jostain.
En voi jatkaa tällä hällä väliä -asenteella.
Tarvitsen herättelyä.
En saa olla näin laiska.
Minun pitää ryhdistäytyä.
Mutta onneksi vasta ensi vuonna.

17. joulukuuta 2012

Tiesittekö että hyppysellinen vaniljasokeria tekee kaakaosta huomattavasti parempaa?

Se on vaan niin kivaa nollata tilanne kupposella herkullista, kuumaa, kaakaota. Esim. kun tulee koulusta, ottaa sen kupillisen ja juo sen iiiihan rauhassa. Semmonen pieni meditointihetki kaakaokupillisen äärellä. Niice. Mä tygeen. Sitte sen jälkeen jaksaa taas vähän aikaa :3

Ja ainiin. Jos oikeasti haluaa nauttia kaakaosta, ei kannata ostaa sitä halvinta mahdollisa vaihtoehtoa sieltä kaupasta. Ne ei oo kauheen hyviä verrattuna niihin vähän kalliimpiin vaihtoehtoihin. Tai no siis... Ensin ostin Lidlistä sitä jotain halpaa kaakaota, eikä se oikein maistunu miltään. Sanoin äitellekki että se on niinku jotai värjättyä jauhoo. Sitten ostin sitä perus Oboyta, ja voi voi, nyt voin nauttia kaakaosta :)

Tumblr_me20yqk6gh1qbxnsdo1_500_large

Tumblr_mezxn4baxq1qcz4s2o1_400_large

16. joulukuuta 2012

einstein

14. joulukuuta 2012

Angry Bird -villitys

Siis mun mielestä tää Angry Birds -mania on mennyt vähän liian pitkälle. Don't get me wrong here, musta on ihan hianoa että suomalainen keksintö menestyy, ja että joku saa tehtyä sillä hirveet rahat... Mutta hei oikeesti, joku raja sentään.
Koska mulla on tylsää, ajattelin että alan keräämään listaa. Tässä listassa ei todellakaan ole kaikki, joten hehee, jos ootte jonku tuotteen havainnu mikä puuttu listalta, laittakaa siitä kommenttia boksiin! :D

avaimenperiä
boksereita
huopia
huppareita
kahvia
kissanleluja
käsivoiteita
leluja
limsoja
lippiksiä
liukureja
loma (?!! http://www.holidayclub.fi/angrybirds/angrybirds-lomalle/?snb_adname=IL_vk52_abkt)
mattoja
muistitikkuja
mukeja
muovitaskuja
paitoja
pelejä (sekä lautapeleja että konsolipelejä)
pipoja
potkulautoja
purkkaa
pussilakanasettejä
pyjamahousuja
pyyhekumeja
pöytätabletteja
roskakoreja
saippuoita
saippualustoja
saippuapumppupulloja
seinäkoristeita
shampoita
sormikkaita
sukkia
tarroja
tossuja
vartalovoiteita
verhoja
vihkoja

MITÄ PUUTTUU?

11. joulukuuta 2012

Talviangsti

Nyt angstaan talvesta.

Miettikää et eläimetki o sitä mieltä että talvi on perseestä. Tai ainaki jotkut. Siiltki vaan nukkuu koko talven, minkä mäki kyllä mielelläni tekisin jos se olis mahdollista ::D No ei kai.
Linnut lähtee lämpimään jonne mäkin voisin kyllä mennä jos olis rahaa. :D

Miksi en tykkää talvesta:
- palelen
- on pimeä --> masentaa
- lumessa on vaikee pyöräillä + tulee kylmä
- tiet on liukkaita, autolla ajaa kolarin
- vaatteet on rumia (talvitakit lähinnä)
- lenkkeily on perseestä talvella koska on lunta ja kylmä
- kaikki on helpompaa ja kätevämpää kesällä

Miksi tykkään talvesta:
- kynttilöitä saa poltella niin paljo ku sielu sietää
- kotona lämmitetään takalla, takka on kiva
- kukaan ei ihmettele kun käytän villasukkia 24/7
- pipot ♥, tumput ♥

Voi kuinka mua alkaa aina jotenki harmittaan ku tulee syksy ja talvi. Musta jotenki ihan oikeesti tuntuu siltä et mun sydän ja sielu ja koko minä menee niinku jäähän talvisin... Ja sit keväällä mä taas sulan, kaikki tuntuu jotenkin paljon enemmän mussa ja tunteet ja äh... En osaa sitä sen paremmin selittää tai tarkentaa, mutta kuitenkin.

Ehkä tää mun näin negatiivinen asenne ruokkii tätä juttua. Tai siis... Voisinhan mä tähän suhtautua sillain et "ei talvi oo niin paha, äkkiä se on ohi, kuvaa s eon kun saa käpertyä vilttien alle jne". Ja ehkä en sit olis näin allapäin talven tullessa.
Hmmm. Ehkä mun pitäis muuttaa mun asennetta. Ehkä sillain selviäisin vähän kiitettävämmin. Hmmm.

Joo. Nyt päätänkin ettei talvi olekkaan niin kamala!
Kattokaa ny miten kaunis talvi on!

Tumblr_md0v8wm55u1ry61a7o1_500_largeTumblr_mcm1dc4ylc1r3qz1lo1_500_large


2012_11_photo-ee5e96894-737748-475-610_large

Tumblr_md0nw8fph91rgfmr0o1_500_large


10. joulukuuta 2012

Tähän pyrin


Tämän maallisen vaellukseni aikana olen asettanut itselleni sellaisen tavoitteen, että en katuisi ihan kauheesti juttuja. Tekemättömiä tai sitten tehtyjä.

Tähän mennessä olen kussut tuon jutun aika pahasti.

Mutta siis pyrin siihen, ettei mikään harmittaisi sitten kun saan tiedon että lapseni ovat laittamassa mua palvelutaloon.

Tajusin juuri kuinka vaikeaa tuo tulee olemaan. Nytkin kaduttaa vähän juttu mitä en tehnyt eilen baarissa.

Huoh.

Mihkähän muuhun pyrkisin...

No tietty siihen että olisin aina sinut itteni kans.
Onnellisuuteen.
Tyytyväisyyteen.

Pyrin löytämään uutta, hyvää musiikkia.

Pyrin nauttimaan elämästä.

Pyrin ymmärtämään juttuja.


En jaksa enää keksiä.

Mulla on krapula.

--
Blogihaaste
Päivä 29